Long time no see

Pitkästä aikaa istun tietokoneen äärellä ja avaan bloggerin, viime kerrasta onkin sitten semmoinen ihan vaan puoli vuotta aikaa.... :D No mutta, parempi myöhään kuin milloinkaan!
Mulla olis kyllä kesältäkin tosi paljon julkaisematonta materiaalia, jotain olen blogin instaan päivitellyt, en tietenkään mitenkään aktiivisesti, facebook on taas unohtunut kokonaan.

Mutta mennäänpäs asiaan! Meille kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää! Ehdin tässä välissä jo keväällä valmistua, eli oon nyt sitten virallisesti Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja, kui jännää! Töitä ei kyllä ole ollut kun sillontällöin ohjaushommia, mutta jotain kuitenkin.

Suvi kävi meistä ihanat valmistujaiskuvat räpsimässä!
c) Suvi Nieminen

Keväällä paranneltiin jännettä. Löysin Pontelta enemmän tukilta muistuttavan jalan ja ihmeteltiin sitä sitten aikamoisella porukalla, kuinkas voi jalka näyttää niin pahalta, vaikka askeltakaan ei ontunut. No klinikallehan se tie vei ja kinttu ultrattiin, oli nestettä jänteen päällä ja pieni kolhu jänteessä, liikuttaa sai selästä kävellen ja heti lämpöilyn ja turvotuksen laskiessa sai liikuntaa jo lisätä. Turvotus ja lämpöily laskikin jo muutamassa viikossa, mutta otettiin tosi varman päälle liikunnan kanssa.

Kaikki kuvat marraskuulta c) Tanja Jarva

Klinikalla syyskuussa käytiin kontorollissa ja jänne oli parantunut hyvin. Piikitettiin samalla molemmat vuohisnivelet ja edessä oli taas pienoinen kävelyloma.

Kuitenkin syyskuu on jo pitkälle takanapäin. 

Ponte on liikkunut hyvin ja mielellää. Tosin omien kiireiden takia sillä olikin muutaman viikon loma, josta nyt pikkuhiljaa taas palaillaan liikuntaan.

En yleensä mene näin lyhkäsillä jalkkareilla, mutta en laiskuuttani jaksanut niitä pidentää Vilman jäljiltä. :D

Meillä ei ole nyt mitään kummoisia suunnitelmia talvelle ja keväälle, mulla on suoraan sanottuna motivaatio treenamiseen täysi nolla. Pontehan ei varmastikaan valita siitä, että liikutaan maastossa ja humputellaan kevyesti, välillä siitä kyllä huomaa, että virtaa olisi.

Osasyy motivaation puuttumiseen saattaa olla siinä, että mun vanhoista ratsihousuista ei mahdu yhdetkään jalkaan... :D Oon humputtanut koko kesän verkkareilla ja ratsilegginseillä, muutenkin kun ei oltu aktiivisessa treenissä elin kuin pellossa ja juhlin ja söin ihan miten sattuu ja se valitettavasti näkyy kunnossa. 

Nyt kuitenkin löysin motivaatiota taas kirjoittamiseen ja ajattelin etsiä motivaation myös treenaamiseen hevosen kanssa,että ilman, sekä kunnolla syömiseen alkaisi pikkuhiljaa löytyä.

Eihän meillä tässä valmiissa maailmassa ole mihinkään kiire, mutta pieni kuntokuuri voisi tehdä kummallekkin ihan hyvää. :D

Mitään joulukalenteria en enää ehdi toteuttaa, enkä edes yritä, sillä ei se tainnut viime vuonnakaan oikein onnistua, kjeh. :D 

Mietin kuitenkin olisiko teillä (jos teitä lukijoita enää edes on) mielenkiintoa katella vaikka videopostauksia ja muita erikoisjuttuja? Myös ideoita otan ilomielin vastaan!

Pitkästä aikaa pomppuja.

Meillä on täällä jo jonkun aikaa ollut ihan sika hyviä kelejä! Vaikka välillä nyt onkin vettä ja räntää tullut.
Suunnittelin tälle viikonlopulle vähän hyppelemisiä ja kaveri Krista ilmoittikin sopivasti tulevansa Mikkeliin ja tallille testailemaan uutta kameralaitteistoa, me päästiin siis pitkästä aikaan kameran eteen!
Krista väsäs kentälle jumppasarjan, mutta oon ite niin arka ja kokematon esteillä vielä, että Krista kävi Pontella pomppimassa jumppista ennen mua.

Kun sitten itse hyppäsin puikkoihin alkoi se sama ainainen "en hyppääkkää mitää, ei uskallakkaa", mutta mentiin ensin puomeja ravissa ja Krista kasas pienen ristikon ja kauhistelin puomeja ennen ja jälkeen ristikon, vaikka ne oli vain hevosen hommaa helpottamassa. :D

Pakko myöntää, että ekalla kerralla käänsin hevosen juuri ennen estettä pois (tosi fiksua taas).
Kunnon nössö-marttyyri tyyliin päivittelin siinä hetken, että nonniin no nyt se ainakin kieltää ja kuollaan- settiä, mutta pienellä persiille potkimisella saatiin mut yrittämään uudestaan ja yli mentiin, kappas kun ei ollutkaan niin kamalaa!

Hypyt meni tosi kivasti, vaikka alkuun jännitin tosi paljon, hyvä että muistin edes hengittää. Mutta onneksi meillä oli Krista henkisenä tukena ja koutsina.
Pontekin katsoi itse paikat ja hyppäsi, minä vaan ohjasin ja istuin kyydissä, on hän niin kiltti!

Pitkästä aikaa hyppääminen oli oikeesti hauskaa! Kyllähän me pompittiin jotain yksittäistä estettä viimeeksi maneesilla, oli silloinkin kivaa, mutta nyt mulla oli vähän luottavaisempi olo, enkä tärissyt pelosta joka hypyn jälkeen.

Mulla ei ole ikinä ennen ollut mitään estekammoa (tai ylipäätään itsesuojeluvaistoa), muttä kesällä 2015 putosin Lapin kanssa hypätessä ja satutin jalkani tosi pahasti, josta seurasi pitkä sairasloma. 

Tuon äksidentin jälkeen en ole paljoa hypännyt, sekä Ponte on ollut meillä vasta niin "vähän" aikaa, että vasta nyt ollaan saatu jonkunnäköistä luottamusta rakennettua.

Kuitenkin hypyt meni hyvin ja mulle jäi kyllä tosi hyvä fiilis! Huomasin oikeasti, että kyllä se hevonen antaa kiinni esteen jälkeenkin, eikä jatka täyttä laukkaa mua kuskaten (niinkun "vanha" herra Lapidar aikoinaan). 

Ei mulle ihan puppua puhuttu, kun Pontea ostettiin, että se on just sopiva hevonen opetella hyppäämään, vaikka isojen luokkien konkari onkin. ;) 

Oon varmaan ennenkin hehkuttanut, mutta oon niin älyttömän onnellinen, että mun elämään on tullut tämmönen hevonen! 

Jotain tapahtunut?

Mikään ei ole parempaa viihdettä, kun ihan ajan kanssa ruveta tonkimaan tietokoneelta vanhaa kuviamateriaalia. Jotenkin ratsastuksellista kehitystäkään ei huomaa itse, kun keikkuu kyydissä, mutta muut ihmiset maasta näkevät samantien. Me ei kuitenkaan olla peilien ympäröimänä tallilla, joten olen tosi onnellinen, että musta ja Pontesta on aika paljon kuvia ihan alusta asti, sillä menoa silloin voi verrata nykyiseen.

Havahduin eräs päivä, että mehän ollaan viimeisen kuukauden aikana menty ihan rytänällä eteenpäin (kyllä täältä pilvilinnoista vielä pudotaan kovaa ja korkealta, dont worry).
Ponteahan on läpiratsastettu syyskuusta saakka säännöllisesti, mutta minä itse en oo kovinkaan tavoitteellisesti ratsastanut ja treenannut.
Välillä on ollut hyviä päiviä ja välillä ei sitten ole paskan vertaa kiinnostanut mikään.
Nyt ollaan valmentauduttu tosi paljon, en muista milloin viimeeksi olisin oikeasti käynyt näin monessa valmennuksessa lyhyen ajan sisään, Lapidarin kanssa 2015 kesällä?

Olen koko syksyn keksinyt jotain ihme tekosyitä, miksi en kävisi tunneilla, ei ole mukamas ollut rahaa, vaikka kaikkeen turhaan on varaa työntää rahat, eikä ole ollut mukamas aikaa -, no onhan, ja Elinakin pystyy pitämään yksäriä tosi lyhyellä varoitusajalla.
Olen myös koko tämän ajan yrittänyt syyttää satulaa siitä, etten itse osaa ratsastaa.
Nyt meillä on hyvä ja sopiva satula, onhan siinä toki mun helpompi istua kun edellisessä ja kyllä se vaikuttaa hevoseenkin, mutta eihän mitään suurta harppausta eteen tullut satulan vaihdon johdosta.
Vika oli mun ratsastuksessa ja sitä pyritään nyt muuttamaan.

Ylläolevassa kollaasissa vasemmanpuoleinen on ensimmäisestä Ville Vaurion valmennuksesta syyskuulta ja oikeanpuoleinen viimeisimmästä kuukauden takaa.
Jännä,että tuolloin syksyllä oli tunne, että hevonen on liikkunut tosi hyvin ja itse ehkä istunut jotenkin siedettävästi, mutta nyt kun näitä katsoo, niin tekisi mieli vajota maan alle.
Ei tietenkään voi olettaa, että uuden hevosen kanssa rupeisi samantien rullaamaan ekojen viikkojen aikana, mutta aikalailla tuommoisella menolla mentiin valitettavan pitkään...

Tässä ylläolevassa kollaasissa vasemmanpuoleinen kuva on alkusyksystä, ihan ensimmäisiä kuvia, mitä saatiin meistä Ponten tulon jälkeen, oikeanpuoleinen kuva taas viime viikonlopun Elinan valkusta.
Elina on tosi paljon keskittynyt juurikin mun istuntaan, me mennään joka kerta pois mukavuusalueelta, itse treenaisin istuntaa mummoravissa pikkupätkiä kerrallaan, Elina laittaa mut ratsastamaan Pontea, sekä samalla istumaan, vaikka loppuisikin puhti, niin ei kevennetä. :D
Uskaltaako nyt sanoa, että ehkä ollaan menossa parempaan päin?
Huomenna mennään oppimaan lisää Ville Vaurion silmän alle maneesille, wish me luck!

Oletteko muut huomanneet kehitystä omassa tekemisessänne? :)

Uutta motivaatiota kouluvalkusta.

Kävin viime viikolla kahdesti koulutunnilla. Olin ennen näitä käynyt Villen valmennuksessa melkein kuukausi sitten ja äiti sponssasi mulle extepore puolikkaan tunnin Elinan silmän alla, kun päivittelin ääneen, kuinka pitäisi päästä useemmin tunneille.
Alkuviikon tunti meni flunssasta huolimatta aika kivasti, vaikka olinkin ihan hukassa, enkä ilmeisesti hallinnut omaa kehoa sitten ollenkaan.

Molemmilla puolikkailla tunneilla oli teemana ratsastaa Pontea suoraksi.
Ponte on siis tosiaan vino oikealle, eikä sen takia mikään helpoin hevonen ratsastaa, sekä paneuduttiin kunnolla mun istuntaan.

Lauantaina kävin postista noutamassa sen pitkään hehkuttamani uuden satulamme! Käytiin siis tuossa parisen viikkoa sitten Espoossa Hipposportilla hylkäämässä meidän vanha Amerigo sinne ja sovittamassa meille iahn uusi koulupenkki. Amerigo oli siis Lapidarin vanha satula, joka oli sille sopiva ja syksystä vähän katseltiin rupeisko se sopimaan Pontellekkin kunnolla, kun lihasta saa ja mentiin väliaika patenteilla, mutta eihän se sitten sopinutkaan, joten uusi penkki oli siis ihan must. Ratsastin kolmella eri satulalla ja niistä kolmesta oli helppo valita. Mulla on niin mahdottoman vänkyrä selkä, että tunnen heti, jos joku penkki ei vaan sovi. Kaikki sovittamamme satulat oli Pontelle passeleita, enää piti testata, mikä niistä sopis mulle parhaiten.
Amerigo ja Ponte ei ollut hyvä yhdistelmä, sillä mulla oli ihan mahdottomia selkäkipuja joka ratsastuksen jälkeen.
Mutta Espoosta meille tarttui mukaan Prestigen Roma Dressage , enkä voisi olla tyytyväisempi. Meillä oli pari viikkoa samainen lainapenkki, kunnes meidän satula tulee tehtaalta, ehkä sain kiksejä paketin avattuani ja ensimmäinen asia, minkä haistoi oli uuden nahan haju.

Anyways, lauantaina aloitin käymällä maastossa alkukäynnit, sekä otin tiellä (joka oli ihanan sula) hieman ravia pitkin ohjin ja reipasta laukkaa. Ponte oli ihan kivan pörhäkän tuntunen ja pinkoi menemään korvat tötteröllä. :D Käveltiin sitten takasin kentälle, ehdittiin hetki hengähtää ennen tositoimien alkamista.

Aloitettiin hommat käynnissä ja mentiin vähän neliön tapaista kuviota, jossa jouduin kääntämään ja suoristelemaan, sekä ratsastamaan Ponten rintakehää suoraksi. Muutaman kierroksen jälkeen tehtiin samaa harkkaravissa. Mulla oli taas kunnon työmaa istua persus penkissä ja yrittää olla puristamatta itseäni kiinni. Elina myös kiinnitti huomiota tosi paljon mun istuntaan, valuin itse kokoajan satulan kanssa oikealle. Ei ihan hirveän hyvä yhdistelmä se, että itsekin olen aika vino oikealle, sekä hevonen on oikealle vino... :D Joten aika-ajoin korjailin itseäni, sekä satulaa vasemmalle, vaikka musta tuntuikin, että istuisin tyyliin Ponten vasemmalla kyljellä, todellisuudessa istuin keskellä satulaa suorassa.

En osaa tarkalleen selittää, mitä mä siellä selässä tein, mutta ei helkkari, että ratsastin! Heppa liikkui ihan sika hyvin, sen kyllä tunsi omissakin lihaksissakin. Ekaa kertaa ikinä pystyin istumaan isommassakin ravissa melkein järkevästi.
Elina nimittäin tarkkaili mun jokaista liikettä selässä, korjasi välittömästi, jos sähläsin omiani.
Elina on siis syksystä asti läpiratsastanut Pontea ja suoristellut sitä, ei ole voinut kuin haaveilla sitä menoa katsellessa.

Laukkaa me ei tunnilla otettu ollenkaa, enkä pistänyt ollenkaan pahakseni, sillä olin jo niin hapoilla ja poikki, etten olisi varmaan saanut laukkaa edes nostettua.
Ponte ravasi kyllä niin hienosti, että en voi uskoa, että se liikkui mun itsenikin ratsastamana noin hyvin!
Nyt voisi jo sanoa, että motivaatio on ihan täysi 10, todellaki alan käymään nyt säännöllisesti!

Ootteko te muut saanut kevään tullen lisämotivaatiota jostain? :)

Vieraissa taas.

Mun piti kirjoittaa seuraava postaus hehkuttaen uutta satulaa, mutta ei olla saatu vielä sen kanssa kuvia. Olin lauantaina Vilman sijaisena, sillä Vilma itse oli heppamessuilla Helsingissä ja pyysi mua hoitamaan ja liikuttamaan Myffin.
Vilma jätti mulle lapulle kaikki mahdolliset ohjeet, onneksi mulla oli kaveri mukana tulkkaamassa lappua, mulla kun on vähän paha tapa lukea hätäisesti kaikki läpi ja ihmetellä miksi en sisäistänyt tekstistä mitään.
Menin Rouhialaan aika "myöhään" ja poni oli jo sisällä, joten ei tarvinnut kun alkaa laittamaan Myffiä valmiiksi.
Nauttikaa maneesilaatuisista kuvista.

Maneesi oli tyhjillään ja oltiin ainoa ratsukko siellä, en pistänyt pahakseni (ja kuitenkin työskentelin koko ratsastuksen pääty-ympyrällä, vaikka maneesi tyhjä?) Aloitettiin hommat käynnissä ja jumppailin vähän taivutellen. Ravaillessa tein parit siirtymät, että saisin ponia vähän terävämmäksi, sekä pyrin ratsastamaan eteen alas. Se ei ollut liian hidas, eikä myöskään juossut alta, vaan ravasi itse ihan kivasti eteen, välillä joutui hieman muistuttamaan ettei olla rallikisassa.

Laukassa en vaatinut sen kummempia, halusin sen vain pyörimään kunnolla ja ratsastin aika paljon eteen. Laukassa Myffi rupesi olemaan pikkuhiljaa aika kiva ja jäi alle, sekä oli tosi kivasti kuulolla. Musta oli kyllä niin kiva taas pitkästä aikaa istua hepan selässä, jossa pystyy myös istumaan ilman, että heijaa edes takaisin. Vaikka Myffi onkin aika pieni heppanen, sen liikkeet ei ole ollenkaan "ponimaiset", sillä on itseasiassa aika iso ravi ja kyllä siellä joutuu hetken miettimään miten päin istuu.

Tein vielä laukka-ravi siirtymiä molempiin suuntiin ja laukkakin rupesi olemaan jo kiva, mutta huomasi, että ponilta alkoi puhti loppumaan, kuin myös itseltäni. Myffi oli sitä mieltä, että voisi nyt vain juosta selättömänä, ravailin vielä hetken ja pyrin jopa vähän lyhentämään ravia. Myffi rupesi kyllä ravaamaan kivasti ja jäi alle, siihen oli hyvä lopettaa ja ravasin ponin eteen alas.

Huomasin myös omassa istunnassani muutosta, enkä hetkittäin edes könöttänyt niin paljon kun viimeeksi. Nuo maneesin peilit ovat kyllä loistavat, vilkuilin aina vähän väliä peiliin ja näin sain samantien korjattua omaa asentoa, joka kylläkin kesti vain sen pienen hetken.. :D 

Tykkään kyllä tästä ponista kovasti, oon monesti jo uhannut tämän varastaa. ;) 

Loppuun vielä pieni videopätkä!

Eilistä poneilua. 😋 #dressage #oispa #equestrian #pikkuheppa

Henkilön JustLikeParadise (@justlike_k) jakama julkaisu 19. 03ta 2017 klo 0.58 PDT

Ahaa- elämyksiä valmennuksessa.

Nyt etsin itselleni aikaa jakaa teille tekstiä ja kuvia Ville Vaurion valmennuksesta.

Ville tuli siis Mikkeliin 24. päivä perjantaina Rouhialan tallille, olin itse iltapäivän kolmen hengen ryhmässä. Mentiin tallille kuitenkin hyvissä ajoin, olin edellisenä päivänä puunannut tavarat valmiiksi, mutta Ponteva oli ottanut pienen kauneushetken ja sotkenut itsensä päästä varpaisiin ja pitkään nypin puruja ja heiniä hännästä, sekä jynssäsin sukkia. 

Anyways päästiin matkaan ja olin varannut meille täysihoito karsinapaikan pe-la väliseksi ajaksi, ettei tarvitse väsynyttä hevosta kuskata heti valmennuksen jälkeen, sekä hieman houkutti ajatus ratsastelusta seuraavanakin päivänä maneesilla.

Maneesilla Ponte otti vähän kimmoketta maneesin ovista, mutta rentoutui nopeasti kun taivuttelin ja tein siirtymiä. 

Alkuverkkaa otettiin ihan perinteiseti kevyttä ravia ja laukkaa molempiin suuntiin, taisin pari ravi-käynti siirtymää tehdä molempiin suuntiin ja vähän herättelin Pontea.

Verkan jälkeen suunnitelmiin tunnin teemaa meille. Ville halus hioa mun istuntaa vielä vähän. Vaikka istuin harjoitusravissa huomattavasti paremmin ja suoremmassa kun syksyn valmennuksessa, niin silti haluttiin hioa mun asentoa ja ihan perusasioita, joita ei kyllä ikinä voi kerrata liikaa. Ville halus Pontesta notkeamman tasaisemman, että mun olisi vähän helpompi istua.

Tehtiin koko porukka tehtävää. jossa pitkän sivujen keskelle kumpaakin suuntaan käynnissä voltti ja kunnon taivutus, voltin jälkeen jatkettiin harjoitusravissa. Käynnissä Ponte taipui tosi kivasti ja oli oikein notkea, vaikkakin alkuun hieman jäykkä oikealle, sekä välillä yritti kipittää karkuun.

Ravissa jatkettiin samalla teemalla ja alkuun Ponte yritti vain juosta alta äkkiä pois, varsinkin oikealle. Pontehan on oikealle tosi vino ja oikea kierros on sille muutenkin hankalampi.

Luulen tämänkin alta juoksemisen johtuvan meidän nyt jo entisestä satulasta. Syksyllä satula vielä sopi jotenkin, kun viriteltiin romaani- pintelipatja- patenttia, mutta silti kippasi mut eteen ja mulle on ollut todella haastavaa istua Pontella tuossa penkissä suorassa. Tuo Amerigohan on Lapin vanha ja sopi sille kun nenä päähän, mutta nuo hevosethan on ihan eri maata, vaikka paljon samaa kummankin selässä on. 

Sekin ongelma on nyt jo korjattu, sillä kävimme tänään äitin ja Ponten kanssa Espoossa Hipposportilla hakemassa uuden koulupenkin! Saatan kirjoittaa siitä oman postauksen, kunhan saan ensin kuvia uuden penkin kanssa. ;)

Pienen jumppailun jälkeen Ponte tuntui kyllä tosi kivalle kumpaakin kierrokseen. Villekin taisi mainita mun istuneen hetkittäin jopa hyvin ja kommentoi menoa "ei paskempi". :D 

Laukkaakin vielä otettiin loppuun pääty-ympyrällä ja mun on pakko myöntää. että taisin vain hölmön näköisenä virnuilla selässä, mutta mulla oli hauskaa! 

Mulle jäi pelkästään hyvä mieli valmennuksesta, vaikka hikikin tuli meille molemmille ja seuraavana tunsin jokaisessa lihaksessa olleeni jonkun fiksumman silmän alla. 

Kuvia mulla oli nyt harmillisen vähän, sillä suurinosa oli aika rakeisia ja epätarkkoja maneesin valaistuksen takia.

Alla kuitenkin pieni pätkä loppuraveista!

Loppuhölkkää Villen rääkin jälkeen. 💪 Ponte oli super! 😍 

Henkilön JustLikeParadise (@justlike_k) jakama julkaisu 24. 02ta 2017 klo 6.10 PST

Kuvapläjäys

Mulla on oikeasti valehtelematta joulukuulta asti julkaisematonta materiaalia. Mukamas ollut niin kiire, ettei niitä ole ehtinyt käydä läpi, taikka julkaista. 

Mulla on kyllä käynyt paljon kuvaajia ja matskua on, juttua ei ehkä niinkään, sillä en todellakaan muista meidän joulu-tammikuun treenejä enää.

Mutta nyt mulla on iiiiso läjä kuvia, sillä Suvi kävi kuvaamassa meitä viikko ennen Villen valmennusta! Joten olkoot kuvapostaus nyt paikoillaan. ;)

Kaikki kuvat ottanut Suvi Nieminen.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Lainaratsuilua.

Todellakin pitkästä aikaa istun tietokoneen ääressä. Olen onnistunut välttelemään tietokoneella istumista aika taitavasti, sillä siellä odottaa hirveä läjä rästitehtäviä. Isovelikin oli päättänyt pistää koneeni kasaan tuossa loman aikana, enkä sitä ole saanut aikaiseksi kasata. 

Anyway, käytiin hiihtoloman ekalla viikonlopulla Rouhialan tallilla taas maneesilla. Perjantaina meillä oli Ville Vaurion valmennus, mutta siitä ei kuitenkaan sen enempää, koska teen ihan oman postauksen kuvineen ja videoineen. Ponte jäi Rouhialaan valmennuksen jälkeen yökylään, joten mulla oli taas mahis ratsastaa maneesissa toisenakin päivänä, ja sehän meille passasi.

Pääsin lauantaina taas pitkästä aikaa kiipeämään Vilman pikkuhepan, Myffin kyytiin!

Menin Myffillä viimeksi joulukuussa, kun oltiin Ponten kanssa viikonloppu maneesilla ja vaihdettiin Vilman kanssa heppoja,

Tykkäsin Myffistä alusta asti, sillä se on simppeli kaveri, sillä kun selästä antaa jonkin avun, reaktio tulee pikimmiten, sekä Myffi liikkuu kivasti itse eteen. 

Mulle on muutenkin lomaa ratsastaa tämmöisillä pienemmillä hepoilla, ei hapota ihan kokoajan istuessa. ;) 

En tietenkään päivittäin voisi pikkuhepoilla mennä, vaikka lyhyt olenkin, mutta en kuitenkaan mikään hento keijukainen, mutta onneksi silloin tällöin menolla ei ole haittaa hevoselle, hevonen kuitenkin kantaa itsensä ja liikkuu hyvin munkin alla.

Huomasin itsekin, että saatoin alkuun ehkä liikaa hoputtaa Myffiä ja keventää tosi isosti, sillä olen niin tottunut Ponten isoihin liikkeisiin ja on aikamoinen kulttuurishokki mennä 20cm pienemmän hepan kyytiin.

Mentiin aika perusjuttuja, paljon taivuttelua. Myffillä oli vähän hankala asettua ulos oikeassa kierroksessa(?), joten tehtiin paljon vastataivutuksia ja lopuksi poni rupesi taipumaan ihan kivasti.

Yritin vähän väliä miettiä kuinka päin istun, sillä mulla on edelleen taipumusta könöttää ja taisin Vilmallekin sanoa, että heittää mua jollain jos könötän... :D

Tykkään kovasti tästä hepasta juurikin sen luonteen takia. Niinkun Vilmallekin sanoin, että ton pikkukaverin ratsastaminen on mulle vähänniikunkun "lomaa". ;) Olen varmaan aikaisemminkin sanonut, että pitäisi jatkossakin mennä edes silloin tällöin erilaisilla hevosilla, sillä se opettaa kaikista eniten! 

Meettekö te muut usein eri hevosilla? 

Pikaisia jorinoita ja toivelistalla lunta.

Ensimmäinen viikko kahden ja puolen viikon loman jälkeen on ollut näin kivasti sanottuna aika hankala. Unirytmi kerkesi mennä aivan persiilleen ja nyt kun joutuu päivisin oikeasti tekemään jotain, niin väsymys painaa. 

Lohduttaudun sillä,että kyllä tämä rytmi tästä korjaantuu ihan muutamassa viikossa, sekä viikonloppuna saa ehkä nukkua.

Tietokoneen avaamista olen vältellyt viimeiseen asti taas. Olen myös aika taitavasti väistellyt muitakin velvollisuuksiani ja stressileveli alkoi nousta kohti kattoa, joten otin itseäni niskasta kiinni ja sainkin muutaman asian jaloista pois. 

postausta kuvittaa kuvat viikonlopulta.

Kuumeisesti olen tuijotellut säätiedotteita ja toiveissa on lunta ja mielellään paljon.

Rupeaa pikkuhiljaa jo lievästi sanottuna ärsyttämään tämä "talvi", nimittäin plussat iski alkuviikosta ja heti perään pakkasta, joten kentällä ei taaskaan mitään jakoja mennä muuta kuin käyntihommia.

Viikonloppuna olisi tarkoitus suunnistaa jälleen maastoon ja pelloille metsästämään pohjaa, jossa voisi mennä muuta kuin käyntiä. Kerrankin kun olisi pitkästä aikaa joku muukin, kuin äiti kuvaamassa ja kunnon kameralla. 

Toivotaan viikonlopulle lunta ja muutama pakkasaste, että meidän peltoilut toteutuisi, jos ei muuta, niin tarkoituksena olisi ottaa edes jotain tekotaiteellisia otoksia. 

Jos tarpeeksi toivoo ja uneksii, niin olisiko yön aikana tallille ilmestynyt maneesi? ;)

Loman lopettajaiset

Joululoma alkaa olla lusittu ja huomenna olis paluu töihin ja muuhun arkeen. Pakko tunnustaa, että lomalla tuli herkuteltua luvattoman paljon ja sen kyllä huomasi tänään taas kiskoessani tuhannen auringon voimalla ratsastushousuja jalkaan.

Oon kerinnyt olemaan täysin toimintakyvyttömänä sängyn pohjalla kovan kuumeen kourissa ja heti parannuttuani iski meille plussakelit, tottakai heti plussien perään pakkaset. 

Kenttää kuitenkin laiteltiin, joten Ponte ei pitkää kävelylomaa saanut ja käytiin muutaman kerran vähän keventelemässä ja eräs vanha tallikaveri salli meille hevosvapaata ja piti Ponten liikkeessä. 

Tänään pääsin itse "pitkästä" aikaa menemään kentällä ihan kunnolla, ollaan nyt niin paljon maastoiltu ja käyty pellolla, jossa olen kevennellyt ja keikkunut kevyessä istunnassa, joten tänään istuin kunnolla satulaan ja ratsastin. 

Alkukäynnit käytiin tuttuun tapaan maastossa ja ehdin jo sanoa, että Ponte tuntuu vähän laiskalta, mutta kun tallin pihasta päästiin pois, niin se heräsi heti. 

Keventelin ihan normaalisti ja tein ja pitkillä sivuilla pyysin vähän eteen. 

Välissä tein käynnissä pysähdyksiä ja peruutuksia ja muutaman kerran pohkeenväistöä.

Laukassa en tehnyt alkuun mitään kummempia, laukkasin kenttää ympäri ja välillä taivuttelin pääty-ympyrällä. Pitkillä sivuilla nousin hetkeksi kevyeeseen istuntaa ja annoin Ponten laukata hieman reippaammin, mutta silti hillitysti. 

Menin pari pätkää ravissakin väistöjä ja Ponte väisti ihan kivasti. Tein paljon siirtymiä ja temponmuutoksia. Pitkästä aikaa istuin taas pidempiä pätkiä harjoitusravissa, eikä se enää tuntunutkaan niin pahalta. Edelleenkään en Ponten isossa ravissa pysty pitkiä pätkiä istumaan, varsinkaan siinä kunnon ravissa, yleensä hieman jarrutan ravia pystyäkseni istumaan kunnolla alas ja pomppimatta ihan holtittomasti. 

Tein paljon laukannostoja ja nostot rupesi olemaan jo kivan ilmavia, hieman taisi Pontekin innostua, eikä olis malttanut kävellä ollenkaan välissä, vaan steppasi sen minkä kerkesi. 

Tein myös vastalaukkaa ja Pontesta kyllä huomasi, että se meinasi jo väsähtää,

Loppuun laukkasin vielä kenttää ympäri antaen Pontelle ohjaa, että se sai venyttää eteen alas, heppa pysyi tosi kivasti istunnan alla ja pysähtyi pienestäkin vatsalihasten rutistuksesta, vaikka ohja oli tosi pitkä. 

Loppuun sitten ravailinkin eteen alas pienten käyntipuhallusten jälkeen ja loppukäynnit käytiin taas maastossa. 

Ratsastuksesta jäi jälleen vain hyvä mieli, olen varmasti ennenkin hehkuttanut kuinka upea hevonen Ponte on, se on kiltti ja kuuliainen, mutta ei anna mitään ilmaiseksi ja vaatii ratsastajalta oikeasti töitä. 

Vielä kirsikkana kakun päällä kuvapläjäyksen lisäksi väsäsin nopeasti teille myös videokoostetta meidän tämän päivän treenistä! 

Kyllä näillä fiiliksillä jaksaa taas aloittaa työt huomenna. :)