Give me a whisper,and give me a sigh. Give me a kiss before you tell me goodbye.

Heeij!

Selailin vanhoja kuvia koneelta,ja muistelin vanhoja. Jotkut on kysellyt postausta meidän hevosista. Mutta nyt ajattelin tehdä kokonaisen postauksen edesmenneestä opetusmestaristamme,Disneystä. 

Walt Disney, Westfalenin ruuna. 12.4.1990-1.8.2011 (sukuposti )

Ostimme Disneyn,kun asuimme Saksassa (v2008-2009?),ja herra lähti mukaamme Suomeen v.2009 viettämään eläkepäiviä. Dee oli Saksassa kisannut koulussa A-luokkaa,esteillä 140cm ja kenttää. 

Disney oli oikea unelma heppa! Tosi kiltti ja osaava.

Voisin melkeepä sanoa,että edes Lapin kanssa en ole uskaltanut tehdä niin hurjia juttuja,mitkä oli Disneyn kanssa ihan ok. Disney oli oikea opetusmestari. Silloin kun Dee meillä oli,en osannut itse ratsastaa ollenkaan. 

Mentiin vähän vapaalla tyylillä (eli melkeepä voisi sanoa,että hirveetä rallia pitkillä ohjilla.) Saksassa asuessamme otin tunteja muutaman kerran eräältä brittiläiseltä Emmalta,jonka hevonen oli samalla tallilla. Emma ei puhunut ollenkaan saksaa,enkä minä englantia.. Joten tunnit oli todella mielenkiintoisia,koska äiti huuteli minulle suomeksi maneesin katsomosta samaan aikaan ku Emman äiti huutaa saksaksi samoja asioita ristiin rastiin. :D

Tärkeintä näiden isojen eläinten kanssa on omasta mielestäni ehdottomasti luottamus ja molemmin puoleinen kunnioitus.

Karu tosiasia on,että ei ole olemassakaan "pomminvarmaa" hevosta,ja aina pitää muistaa,että ne on kuitenkin saaliseläimiä ja niillä on vaistonsa. Mutta silti uskaltaisin melkeempä sanoa,että mitään "moitittavaa" en 3-4 vuoden aikana Disneystä löytänyt.

 Se toki piti myös linjoista huolta ja _aina_,kun sitä haki tarhasta tai laitumelta se juoksi häntä pystyssä karkuun. :D Sehän oli Deen mielestä tosi kiva leikki! Aina,jos kiinniottaja (yleensä minä) vaikka kaatui,piti pysähtyä ja odottaa,että se könyää ylös,niin pääsisi taas jatkamaan hippaleikkiä. Monesti kirosin,huusin ja kaatuilin laitumella jopa tunnin verran,ennenkuin se antoi kiinni. Yleensä ku Deen mielestä leikki ei ollutkaan enää hauska,ja itse olin ihan räjähtämispisteessä se vain pysähtyi ja käveli luokse. 

tosta kivasta leikistä on saatu jopa tosi hemaiseva tilannekuva...

Disney oli myös todella eläväinen,ja luonnetta kyllä löytyi,ihan kuin Lapillakin. Lapi on ehkä paljon pahempi riiviö,kuin Disney. Dee "pilaili muiden kustannuksella" niin,että sitä ei välttämättä tajunnut. Lapi siis harrastaa tätä ihan suoraa vittuilua ja perseilyä.:D  Äiti halusi ostaa Lapinki,koska se kuulemma muistutti niin paljon Disneytä.

Meillä Dee vietti mukavia eläkepäiviä. Sillä käytiin kyllä muutamat kisat kisaamassa (A- ja B-luokkaa). Viimeiset kisat taisi olla v.2010 Disneyn ollessa jo 20vuotias. Silti sieltä vaan Seniori Seuramestaruus napsahti!

Disney rakasti kilpailuita. Lettejä laittaessa se alkoi oikeasti täristä innosta,ja siitä tuli tosi levoton. Traileriin se käveli melkeenpä itsestään. Eräs äidin kaveri oli joskus Deen kanssa kisoissa ja sanoi jännittäneen niin paljon,että unohti radan ja istuneen vaan kyydissä loppu radan, kyllä Dee muisti. :D Muistan kerran hypänneeni Deellä jonkun pikkuesteen,kun äidin kaveri piti tuntia. Silloin en tajunnut mitään mistään,mutta tykkäsin kaikesta extremestä. :D En osannut yhtään hypätä (en osaa kyllä vieläkään),olin sitä ennen mennyt vain maapuomeja ja jollain ratsastuskoulun hevosella jotai yksittäisiä 50-60cm esteitä. Opettaja kuitenkin neuvoi mitä suunnilleen tehdä. Muistan vaan kuinka ennen estettä vedin syvää henkeä ja laitoin silmät kiinni. Jännitin,että mennäänkö yli vai mitä tapahtuu,mutta yli mentiin ja tyylillä! :D Vaikka oma toimintani näytti ihan idioottimaiselta,niin Disney hyppäsi todella hienosti,eikä lähtenyt käsistä,vaikka sillä oli tapana vanhana estetykkinä kuumeta esteillä. 

Kesällä 2011 Disneyllä todettiin nivelrikot,ja se sai monttutuomion.  Disney kyllä ennen tuota klinikkareissua saikkuili aika paljon,mutta en tarkalleen muista mitä kaikkea tapahtui. Olin juuri kaverini luona Kannonkoskella,kun äiti soitti ja kertoi tilanteen. Se oli elämäni kauheimpia hetkiä,mitä oli tapahtunut. Menin ulos kirosin,huusin ja itkin. Disney lopetettaisi laidunkauden lopussa. 

Viimeiset kaksi viikkoa olin kokonaan tallilla harjaamassa,rapsuttelemassa Deetä. Istuin laitumella kuuntelemassa musiikkia,ku Dee lepäsi tai söi. Sillä aikaa äiti oli jo ehtinyt tilaamaan Carenin,ja se oli tallin pihassa alta aikayksikön. Halusin toki tutustua uuteen heppaan,mutta Dee oli etusijalla. Kun tämä hirveä "tuomionpäivä" koitti,menimme aamulla hyvästelemään Disneyn. Talutin sitä kentällä hetkisen,rapsuttelin ja halailin sitä,se painoi päätä syliini ihan kuin tietäisi,mitä oli tulossa. En pystynyt enää olemaan ärsyttävä tekohymy naamalla. Ennenkun eläinlääkäri tuli,veimme Deen takaisin laitumelle. Ennenkuin lähdimme kuiskasin Deen korvaan viimeiset sanat "olet rakas" ja silitin sitä turvasta. 

Olen joka vuosi 1.8 käynyt laittamassa kynttilän paikalle,mihin Dee on kuopattu. Vaikka jotkut ajattelee "se on vaan eläin",niin varmasti kaikki hevosen- ja muiden eläintenomistajat ymmärtää,mitä se luopumisen tuska on. Joskus on vaan osattava armahtaa ja ajateltava sitä eläintä,vaikka se pahalta tuntuisikin. Olen kiitollinen kaikista hyvistä hetkistä,mitä Deen kanssa koin,ja onnellinen,että siihen ei satu enää. :) 

Now you're a million miles away
I'll never get a chance to hold you
So my message is the wind
I pray that it gets through to you

Ratsastusvaate -postaus part. 1

Heiips!

Nyt sain vihdoin ja viimein kaivettua tavaroita kaapista! Häiritsin myös naapurin Minttua,ja pakotin hänet kuvaamaan. ;) Iso kiitos siis "palikka"Mintulle! 

En jaksanut kuvailla kaikkia,joten teen tämän nyt osissa. (p.s en jaksanut siivota huonetta,joten siellä hallitsee jonkinnäkönen kaaos...)

Horzen punamustat ratsastushousut ja joku Horzen "pikeetyylinen" paita,ehdoton suosikki!

Ehdottomasti halusin joskus tuommoset ratsastushousut,koska lempiväreihin kuuluu musta ja punanen. Tein pari viikkoa töitä vanhemmille ja mummolle,että saisin ostettua nuo housut! :D Ne on ollut kyllä todella mukavat! Oon käyttänyt talvellakin,kun sen verran paksut,että tarkenee jopa olla. Paidan ostatin äitillä,kun menimme käymää Agri Marketissa,ja äiti hetken epäröiden suostu ottaa mut mukaan kauppaan (mulle hyvä juttu,mut tosi p*ska juttu äitin lompakolle. ;))

Edelleen Horzen ratsushousut + HV Polon huppari.

Tuon hupparin eteen jouduin taas siivoomaan ja tekemään kaikkia extra-hommia. Eräällä äitin tutulla oli myynnissä,ja kuolasin tosi pitkään. Rakastan HV Polon kaikkia ratsastukamoja (osasyy miks meillä on niin paljon Poloa.) 

Ilme 6/5.. CRW'n viininpunainen huppari.

Muistaakseni tilasin Hööksiltä joskus alkutalvesta. Tämänkin eteen sain tehdä aika paljon töitä. :D 

Horzen kisapaita-ja housut! Loesdaun kisatakki.

Kisapaidan- ja housut käytiin mamman kanssa ostamassaa viime syksyllä (toki päivää ennen kisoja.) Takki tilattiin sitten myöhemmin Saksasta. Vähän meinaa tehdä tiukkaa mahtua tohon takkiin,koska ruoka on hyvää! :D 

kisakamat ja Mountain Horsen saappaat.

Saappaat siis sain joululahjaksi isältä. Vanhoista olin jo "kasvanut ulos",eli vetoketju ei tahtonut mennä enää pohkeesta kiinni. Ne oli siis äidin vanhat saappaat mitä käytin joskus vuonna nakki. Tosi hyvät ja siistit nuo nykyset. Oon tosi ahkerasti rasvannut ja lankannut niitä,että pysyvät hyvässä kunnossa.

Kyllä taas huomaa tän mun  laiskuuden,kun en jaksa edes kunnolla selittää näistä tavaroista.. :D Hintoja en tietenkään rupea kertomaan,se siis jääköön salaisuudeksi. ;) Toista osaa saattekin jäädä odottelemaan taas hetkeksi aikaa.

-Ronja