keskiviikko 17. elokuuta 2016

Elokuun ostokset

Näin alkuun kiitokset kaikille lukijoille osanotoista ja ihanista kommenteista! Olen niin kiitollinen,että mulla on näinkin paljon hyviä ystäviä ,jotka ovat olleet näinä päivinä tukena ja kuunnelleet mun jatkuvaa itkua. Kaikki se koko kesän stressi ja huoli laukesi maanantaina ja nosti kovan kuumeen ja veti mut sängyn pohjalle,mutta nyt kuitenkin näyttää siltä,että elämä voittaa. Kotiin en edes harkinnut meneväni,vaikkei opistolla kipeänä saisi ollakkaan,mutta täällä mulla on kokoajan ihmisiä ympärillä ja siitä syystä mulla onkin jo ns. rauhallisempi olo.

Mutta kuitenkin postauksen aiheeseen! Tässä elokuussa on isompaa,sekä pienenpää ostosta,joita esittelen tässä hieman! Kaikki kuvat lainattu netistä.



NIhan ensimmäisenä Rambo Micklemit Horzelta. Näitä suunnittelin jo tositosi pitkään,mutta ei ikinä jäänytkään niin paljoa rahaa "ylimääräistä". Olen kuullut näistä suitsista pelkkää hyvää ja haluan itsekin testata onko hintansa väärti.



Toki Suitsisopista vähän blingiä Micklemeihin. Katselin tuota otsapantaa jo liikkeellä kun kävimme kesällä Kuopiossa.



Horzelta kokopaikkaiseit ratsastushousut, Harmikseni nämä eivät olleet vielä alessa,kun tilausta tein. Mulla kun yhdet reikäiset ratsarit,joita pidän melkein aina,enkä kehtaisi valmennushousuilla mennä muutakuin valkoissa. :D Nämä ovat kyllä niin siistin näköiset,että kehtaa pitää vaikka valkoissakin!



Seiskatalli putiikista vielä vedellä aktivoituvat kylmäyssuojat. Ostin keväällä pakastettavat kylmäyssuojat,mutta en sitten muistanut,ettei uudella tallilla ole pakastinta,joten jouduin ne myymään kirppiksellä. Mutta nämä olivat mielestäni niin kätevän oloiset,että oli pakko tilata ja vieläpä tarjouksessa!

Yritin ostaa kaikkea järkevää,sillä meillä on ennestään niin paljon tavaraa,ettei edes kaapissa ole enää tilaa ja puolet on varastossamme. Saa nähdä joutuuko vielä satulaostoksille lähteä,mutta toivottavasti ei! Haluan olla sen verran salaperäinen,että en paljasta vielä sitä kelle nämä tavarat tulee. ;)

Mitä tykkäätte välillä tämmöisistä postauksista?

maanantai 15. elokuuta 2016

Kanssasi sain täällä hetken olla onnellinen,kaikki kaunis katoaa,nyt mä tiedän sen.

Now just turn and walk away,don't look back when i say "goodbye paradise".

Sunnuntai 14.elokuuta oli valehtelematta mun elämäni hirvein päivä.  Nimittäin hyvästelin mun parhaan ystävän,opetusmestarin ja elämäni hevosen

kuvat otettu 11.8 ja kaikki kuvay c) Minttu Eronen

Tehtiin äidin kanssa päätös yhdessä jo heinäkuun lopulla,enkä ole halunnut asiasta hirveästi huudella,muutakun läheisille. Ihan vaan sen takia,että olen ollut itsekin aika solmussa omien ajatusten kanssa ja halusin valmistautua itse henkisesti asiaan ja viettää viimeiset viikot rauhassa Lapin kanssa.


Päätös oli yksi vaikeimmista ikinä,mutta silti ajateltiin vaan hevosen parasta,
Lapi vietti meillä mukavat eläkepäivät,se porskutti hyvässä kunnossa ja oli erittäin pirteä parikymppinen papparainen varustettuna nuoren hevosen mielellä. 
Samalla se opetti mulle enemmän,kun kukaan tulee ikinä opettamaan. Pääsin ratsastuksellisesti nopeasti eteenpäin. Mutta tärkeimmän asian Lapi kuitenkin opetti; nimittäin luottamuksen. Muutama vuosi takaperin olin ihan satavarma,etten ikinä enää tule luottamaan enää kehenkään tai mihinkään ja olin aivan varma,etten elä edes täysi-ikäiseksi asti. Siihen aikaan elin ihan pohjamudissa,eikä toivoakaan sieltä nousemisesta. Osittain on myös Lapin ansiota,että olen reilussa parissa vuodessa toipunut kiitettävästi vakava-asteisesta masennuksesta,pääsin jaloilleni ja nykypäivänä voin sanoa olevani jopa niinkin vahva,että pystyn auttamaan muita. 




Olen sanonut aikaisemminkin,että ei varmasti ikinä tule vastaan samanlaista eläintä,tai saman luontoista. Mulla ei oo ikinä edes kenenkään ihmisen kanssa synkannut niin hyvin,mitä Lapin kanssa.



Nyt tiedän kuitenkin,että Lapia ei satu enää ja tärkeintä on se,että se lähti kuitenkin hyvässä lihaskunnossa ja pirteänä,iloisena itsenään,eikä päästetty sitä huonoon kuntoon. Vaikka tulevat viikot tulee olemaan vaikempia ikinä,niin yritän tsempata Lapin takia ja tiedän,että se jatkaa riehumista pilvien päällä muiden enkelihevosten kanssa,

My sweet paradise,you are the reason why it tears me up inside,and i break down cry ,didn't wanna say "goodbye paradise".

sunnuntai 7. elokuuta 2016

POSTAUSHAASTE: puolesta vai vastaan?




MITÄ MIELTÄ OLET?

Hevosen tulisi liikuttaa päivittäin.
Puolesta. Meillä Lapia ollaan liikutettu vähintään 5-6 kertaa viikossa ja vapaapäivinä se kävelee. Joskus kyllä sillä on täysin vapaata,koska se liikkuu tarhassa aika hyvin itse,mutta ainakin vanhan hevosen olisi hyvä liikkua joka päivä,ettei jäykisty. 

Lämppärit sopivat vain ravureiksi.
Aika jyrkkä ilmaisu,mutta vastaan. Lämpösistäkin saa tosi kivoja harraste ratsuja. Jos kuitenkin haluaisin itselleni kunnon kilpahevosen,niin en ehkä ensimmäisenä ostaisi lv:tä.
Kirjoja lukemalla ei opi ratsastamaan.
Puolesta ja vastaan. Olen itsekin lukenut aika paljon kirjoista ja kyllähän sitä jotain oppii,mutta parhaiten kyllä tekemällä käytännössä. Kirjoista lukeminen ainakin auttaa minua itseäni hahmottamaan jonkun jutun paremmin vielä valmentajan ohjeiden lisäksi.

Satulavyö tulisi kiristää hitaasti asteittain.
Puolesta. Ainakin itse kiristän jo tallissa ja ensimmäisen kerran ja selkään noustessa vielä toisen kerran. Alkukäyntien jälkeen katson vielä,että pitääkö kiristää vielä uudestaan.

Hevosten tulisi saada tarhata ja laiduntaa laumoissa.
En osaa oikein sanoa,kyllähän se hevoselle olisi aina parempi tarhata laumassa,koska kun laumaeläimiä ovat,mutta esim Lapia ei voi tarhata laumassa hirveän riehumisen takia. Se nimittöin riehuu ja repii omat ja kaverin loimet.


Selkään tulisi aina nousta hevosen vasemmalta puolelta.
Itse en niinkään kiinnitä huomiota kummalta puolelta nousen.

Hevosta hoidettaessa tai varustettaessa hevosen tulisi olla aina kiinni.
Puolesta ja vastaan. Lapia en pidä karsinassa kiinni,vaikka se aika paljon pyöriikin,mutta käytävällä yleensä aina se on molemmilta puolilta kiinni. Vierasta hevosta pidän kyllä aina kiinni.

Vain kisatulosten perusteella voi sanoa, minkä tasoinen ratsastaja on.
Vastaan. Kisatulosten perusteella ei voi sanoa minkä tasoinen ratsastaja kyseessä. Esim itse en ole kisannut kuin HelppoaC:tä ja B:tä ja aika vaihtelevin tuloksin,mutta mennään valmennuksissa yleensä sulkuja ja avoja ja kaikkea,mitä esim Helppoon A:han kuuluu.


Mitä rikkaampi on sitä pidemmälle ratsastuksessa on mahdollista päästä.
Puolesta. Tämähän on totta. Isolla rahalla saa hyvän ja valmiin hevosen,jolla pääsee itse opettelemaan ja pääsee useammin valmentautumaan,sekä varaa pitää esim maneesitallilla.

Se, miten korkeita esteitä hyppäät, ei kerro siitä, miten hyvä ratsastaja olet.
Kyllähän jokainen,jolla vain tasapainoa on ja tarpeeksi nöyrä hevonen voi hypätä vaikka metriä,vaikka ei perusratsastus olisi kunnossa. Mutta kuitenkin mitä isommiksi esteet nousee,niin sitä enemmän pitäisi osata ratsastaa,kun ei mikään hevonen ole automaatti.

Ennen oman hevosen ostoa ratsastajalla tulisi olla kokemusta joko vuokra- tai ylläpitohevosesta.
Mielellään kyllä,niin osaa hoitaa hevosen hyvin. Meillä taas äidin kanssa ei ollut kokemusta,kun ratsastuskoulusta ja itse olin käynyt vain alkeiskurssin,mutta meillä oli hevonen Saksassa ammattitaitoisessa hoidossa,jossa saatiin paljon apua ja neuvoja.


On tiputtava vähintään 100 kertaa, ennen kuin voi sanoa itseään hyväksi ratsastajaksi.
Ei oikeastaan. Kyllähän jokainen tippuminen opettaa tavallaan,mutta ei putoamisten määrä määrittele ratsastajaa.

Hevosenomistajan olisi hyvä välillä päästä ratsastamaan muillakin hevosilla kuin vain omallaan.
Ehdottomasti kyllä! Mitä enemmän ratsastaa muilla hevosilla,sen parempi! Helposti tottuu siihen omaan,eikä sitten osaakaan ratsastaa kun sillä omalla.


Kuvapostaus.



Meillä kävi tällä viikolla ammattikuvaaja Kari Kuitunen ottamassa meistä kuvia. Huomasi heti,että on ammattilainen kyseessä,kun hän osasi katsoa hyvän paikan ja valon. Kuvista tuli aivan mahtavia ja niitä oli paljon! Tykkäsin siitä,millaisen tunnelman kuvaaja sai napattua kuviin. Yritin olla enempää posettamatta ja Lapin kanssa ei oikeastaan toimi kiiltokuvaponi poseilu,koska se on niin eläväinen kaveri,eikä ole hetkeäkään hillumatta.  
Ollaan äidin kanssa todella tyytyväisiä ja aion teettää näistä ihan valokuvia. 

Kaikki kuvat c) Kari Kuitunen!

1. En ikinä ratsasta ilman kypärää,mutta kävin kuvia varten istumassa hetken kyydissä ilman pottaa!

2. tämä on ehkä vähän "tilannekuva",eikä kummankaan ilme ole kovinkaan ihanteellinen,mutta tykkään tästä kovasti!

3. tykkään tästäkin kuvasta tosi paljon! Tämäkin on siis ihan kunnon tilannekuva,oltiin juuri "lopetettu" kuvaaminen ja halailin ja pussailin ja Lapia ja Kari sai napattua vielä pari tosi ihanaa kuvaa,

4. Tämän kuvan Kari muokkasi valmiiksi ja tykkään!


5. Tämänkin kuvan Kari muokkasi ja tykkään tästä kuvan tunnelmasta.

6.





7.

8.


9.


10.



11.


Suurin osa kuvista oli tässä postauksessa,mutta en kaikkia halunnut kerralla tähän latoa,että voin käyttää näitä muissakin postauksissa!

Onko teillä käynyt ammattilainen kuvaamassa? Mikä oli näistä suosikkikuva? :)