torstai 27. maaliskuuta 2014

Give me a whisper,and give me a sigh. Give me a kiss before you tell me goodbye.

Heeij!

Selailin vanhoja kuvia koneelta,ja muistelin vanhoja. Jotkut on kysellyt postausta meidän hevosista. Mutta nyt ajattelin tehdä kokonaisen postauksen edesmenneestä opetusmestaristamme,Disneystä. 




Walt Disney, Westfalenin ruuna. 12.4.1990-1.8.2011 (sukuposti )

Ostimme Disneyn,kun asuimme Saksassa (v2008-2009?),ja herra lähti mukaamme Suomeen v.2009 viettämään eläkepäiviä. Dee oli Saksassa kisannut koulussa A-luokkaa,esteillä 140cm ja kenttää. 

Disney oli oikea unelma heppa! Tosi kiltti ja osaava.
Voisin melkeepä sanoa,että edes Lapin kanssa en ole uskaltanut tehdä niin hurjia juttuja,mitkä oli Disneyn kanssa ihan ok. Disney oli oikea opetusmestari. Silloin kun Dee meillä oli,en osannut itse ratsastaa ollenkaan. 
Mentiin vähän vapaalla tyylillä (eli melkeepä voisi sanoa,että hirveetä rallia pitkillä ohjilla.) Saksassa asuessamme otin tunteja muutaman kerran eräältä brittiläiseltä Emmalta,jonka hevonen oli samalla tallilla. Emma ei puhunut ollenkaan saksaa,enkä minä englantia.. Joten tunnit oli todella mielenkiintoisia,koska äiti huuteli minulle suomeksi maneesin katsomosta samaan aikaan ku Emman äiti huutaa saksaksi samoja asioita ristiin rastiin. :D



Tärkeintä näiden isojen eläinten kanssa on omasta mielestäni ehdottomasti luottamus ja molemmin puoleinen kunnioitus.



Karu tosiasia on,että ei ole olemassakaan "pomminvarmaa" hevosta,ja aina pitää muistaa,että ne on kuitenkin saaliseläimiä ja niillä on vaistonsa. Mutta silti uskaltaisin melkeempä sanoa,että mitään "moitittavaa" en 3-4 vuoden aikana Disneystä löytänyt.




 Se toki piti myös linjoista huolta ja _aina_,kun sitä haki tarhasta tai laitumelta se juoksi häntä pystyssä karkuun. :D Sehän oli Deen mielestä tosi kiva leikki! Aina,jos kiinniottaja (yleensä minä) vaikka kaatui,piti pysähtyä ja odottaa,että se könyää ylös,niin pääsisi taas jatkamaan hippaleikkiä. Monesti kirosin,huusin ja kaatuilin laitumella jopa tunnin verran,ennenkuin se antoi kiinni. Yleensä ku Deen mielestä leikki ei ollutkaan enää hauska,ja itse olin ihan räjähtämispisteessä se vain pysähtyi ja käveli luokse. 

tosta kivasta leikistä on saatu jopa tosi hemaiseva tilannekuva...

Disney oli myös todella eläväinen,ja luonnetta kyllä löytyi,ihan kuin Lapillakin. Lapi on ehkä paljon pahempi riiviö,kuin Disney. Dee "pilaili muiden kustannuksella" niin,että sitä ei välttämättä tajunnut. Lapi siis harrastaa tätä ihan suoraa vittuilua ja perseilyä.:D  Äiti halusi ostaa Lapinki,koska se kuulemma muistutti niin paljon Disneytä.

Meillä Dee vietti mukavia eläkepäiviä. Sillä käytiin kyllä muutamat kisat kisaamassa (A- ja B-luokkaa). Viimeiset kisat taisi olla v.2010 Disneyn ollessa jo 20vuotias. Silti sieltä vaan Seniori Seuramestaruus napsahti!




Disney rakasti kilpailuita. Lettejä laittaessa se alkoi oikeasti täristä innosta,ja siitä tuli tosi levoton. Traileriin se käveli melkeenpä itsestään. Eräs äidin kaveri oli joskus Deen kanssa kisoissa ja sanoi jännittäneen niin paljon,että unohti radan ja istuneen vaan kyydissä loppu radan, kyllä Dee muisti. :D Muistan kerran hypänneeni Deellä jonkun pikkuesteen,kun äidin kaveri piti tuntia. Silloin en tajunnut mitään mistään,mutta tykkäsin kaikesta extremestä. :D En osannut yhtään hypätä (en osaa kyllä vieläkään),olin sitä ennen mennyt vain maapuomeja ja jollain ratsastuskoulun hevosella jotai yksittäisiä 50-60cm esteitä. Opettaja kuitenkin neuvoi mitä suunnilleen tehdä. Muistan vaan kuinka ennen estettä vedin syvää henkeä ja laitoin silmät kiinni. Jännitin,että mennäänkö yli vai mitä tapahtuu,mutta yli mentiin ja tyylillä! :D Vaikka oma toimintani näytti ihan idioottimaiselta,niin Disney hyppäsi todella hienosti,eikä lähtenyt käsistä,vaikka sillä oli tapana vanhana estetykkinä kuumeta esteillä. 



Kesällä 2011 Disneyllä todettiin nivelrikot,ja se sai monttutuomion.  Disney kyllä ennen tuota klinikkareissua saikkuili aika paljon,mutta en tarkalleen muista mitä kaikkea tapahtui. Olin juuri kaverini luona Kannonkoskella,kun äiti soitti ja kertoi tilanteen. Se oli elämäni kauheimpia hetkiä,mitä oli tapahtunut. Menin ulos kirosin,huusin ja itkin. Disney lopetettaisi laidunkauden lopussa. 




Viimeiset kaksi viikkoa olin kokonaan tallilla harjaamassa,rapsuttelemassa Deetä. Istuin laitumella kuuntelemassa musiikkia,ku Dee lepäsi tai söi. Sillä aikaa äiti oli jo ehtinyt tilaamaan Carenin,ja se oli tallin pihassa alta aikayksikön. Halusin toki tutustua uuteen heppaan,mutta Dee oli etusijalla. Kun tämä hirveä "tuomionpäivä" koitti,menimme aamulla hyvästelemään Disneyn. Talutin sitä kentällä hetkisen,rapsuttelin ja halailin sitä,se painoi päätä syliini ihan kuin tietäisi,mitä oli tulossa. En pystynyt enää olemaan ärsyttävä tekohymy naamalla. Ennenkun eläinlääkäri tuli,veimme Deen takaisin laitumelle. Ennenkuin lähdimme kuiskasin Deen korvaan viimeiset sanat "olet rakas" ja silitin sitä turvasta. 

Olen joka vuosi 1.8 käynyt laittamassa kynttilän paikalle,mihin Dee on kuopattu. Vaikka jotkut ajattelee "se on vaan eläin",niin varmasti kaikki hevosen- ja muiden eläintenomistajat ymmärtää,mitä se luopumisen tuska on. Joskus on vaan osattava armahtaa ja ajateltava sitä eläintä,vaikka se pahalta tuntuisikin. Olen kiitollinen kaikista hyvistä hetkistä,mitä Deen kanssa koin,ja onnellinen,että siihen ei satu enää. :) 




Now you're a million miles away
I'll never get a chance to hold you
So my message is the wind
I pray that it gets through to you








13 kommenttia:

  1. Teil on ja on ollu nii hienoi heppoi :) voito tehä videoo? :0

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoss:)) voisinha miä jonku väsätä,mitää toiveita?:D

      Poista
    2. Tee my day silleee et oot talli tai sit heppojen varustepostaus :)))

      Poista
  2. Silmät kostu ku luin ton lopetuspäätöksen tekstin.. :( Tietäähän sen ku omiakin elukoita on menettänyt että se on kamalaa.. varsinkin se viimeinen päivä, viimeinen kosketus ja näkeminen... - Zeisanna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikää ei oo mailmassa nii kauheeta,ku menettäminen.. Mut onneks tietää,että niihin ei enää satu tai mitää.:) ja onneks on kaikki ihanat muistot,jotka säilyy!:)

      Poista
  3. Kaunis ja rakastava tarina upeasta hevosesta! Olin katsomassa kun Disney ja Ansku olivat Sokkalanmäen kisoissa. Hieno ja elegantti hevonen <3
    Luopuminen on varmaan ollut raskasta, mutta Disney elää sydämessäsi ja muistoissasi <3
    Kaunista Ronja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon!:) <3 Disney oli kyllä paras ensimmäinen hevonen. Ja niin,onneks on muistot:)<3

      Poista
  4. Nyt vaan kisaamaan Lapidarin kanssa. On se niin hieno hevonen,ja varmasti opettaa sinulle paljon.
    Upeaa nähdä teidät tulevissa kisoissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Lapi on jo vuoden aikana opettanu paljon,ja tulee varmasti opettamaan enemmän. :) nyt vaan hirveä reeni päälle:D

      Poista
  5. Muistan kun äitisi kertoi surustasi ja siitä, ettet halunnut tutustua uuteen heppaankaan, mutta luulen, että äitisi tiesi kuka sinua voi lohduttaa <3 Lapidar
    Usein olemme ihmetelleet kuinka äitisi on jaksanut luotsata teidät lapset ja hevoset yksin vaikeiden asioiden ohi ja on ihana huomata kuinka iloinen ja upea nuori nainen sinusta on kasvanut! Nostan hattua!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan mulla se parin vuoden "suruaika",mutta onneks äiti houkutteli touhuamaan Lapin kanssa!:) isot rispektit kyllä äidille,kun on tätä idioottijengiä sietänyt ja päivästä toiseen jaksanut olla positiivinen ja hymyillä,vaikka seinät kaatuu päälle!:) kiitos paljon kommentistasi,päivä on pelastettu! (:

      Poista

Sana on vapaa,kuitenkin muistakaa kommentoida asiallisesti! :)