Jotain tapahtunut?

Mikään ei ole parempaa viihdettä, kun ihan ajan kanssa ruveta tonkimaan tietokoneelta vanhaa kuviamateriaalia. Jotenkin ratsastuksellista kehitystäkään ei huomaa itse, kun keikkuu kyydissä, mutta muut ihmiset maasta näkevät samantien. Me ei kuitenkaan olla peilien ympäröimänä tallilla, joten olen tosi onnellinen, että musta ja Pontesta on aika paljon kuvia ihan alusta asti, sillä menoa silloin voi verrata nykyiseen.

Havahduin eräs päivä, että mehän ollaan viimeisen kuukauden aikana menty ihan rytänällä eteenpäin (kyllä täältä pilvilinnoista vielä pudotaan kovaa ja korkealta, dont worry).
Ponteahan on läpiratsastettu syyskuusta saakka säännöllisesti, mutta minä itse en oo kovinkaan tavoitteellisesti ratsastanut ja treenannut.
Välillä on ollut hyviä päiviä ja välillä ei sitten ole paskan vertaa kiinnostanut mikään.
Nyt ollaan valmentauduttu tosi paljon, en muista milloin viimeeksi olisin oikeasti käynyt näin monessa valmennuksessa lyhyen ajan sisään, Lapidarin kanssa 2015 kesällä?

Olen koko syksyn keksinyt jotain ihme tekosyitä, miksi en kävisi tunneilla, ei ole mukamas ollut rahaa, vaikka kaikkeen turhaan on varaa työntää rahat, eikä ole ollut mukamas aikaa -, no onhan, ja Elinakin pystyy pitämään yksäriä tosi lyhyellä varoitusajalla.
Olen myös koko tämän ajan yrittänyt syyttää satulaa siitä, etten itse osaa ratsastaa.
Nyt meillä on hyvä ja sopiva satula, onhan siinä toki mun helpompi istua kun edellisessä ja kyllä se vaikuttaa hevoseenkin, mutta eihän mitään suurta harppausta eteen tullut satulan vaihdon johdosta.
Vika oli mun ratsastuksessa ja sitä pyritään nyt muuttamaan.

Ylläolevassa kollaasissa vasemmanpuoleinen on ensimmäisestä Ville Vaurion valmennuksesta syyskuulta ja oikeanpuoleinen viimeisimmästä kuukauden takaa.
Jännä,että tuolloin syksyllä oli tunne, että hevonen on liikkunut tosi hyvin ja itse ehkä istunut jotenkin siedettävästi, mutta nyt kun näitä katsoo, niin tekisi mieli vajota maan alle.
Ei tietenkään voi olettaa, että uuden hevosen kanssa rupeisi samantien rullaamaan ekojen viikkojen aikana, mutta aikalailla tuommoisella menolla mentiin valitettavan pitkään...

Tässä ylläolevassa kollaasissa vasemmanpuoleinen kuva on alkusyksystä, ihan ensimmäisiä kuvia, mitä saatiin meistä Ponten tulon jälkeen, oikeanpuoleinen kuva taas viime viikonlopun Elinan valkusta.
Elina on tosi paljon keskittynyt juurikin mun istuntaan, me mennään joka kerta pois mukavuusalueelta, itse treenaisin istuntaa mummoravissa pikkupätkiä kerrallaan, Elina laittaa mut ratsastamaan Pontea, sekä samalla istumaan, vaikka loppuisikin puhti, niin ei kevennetä. :D
Uskaltaako nyt sanoa, että ehkä ollaan menossa parempaan päin?
Huomenna mennään oppimaan lisää Ville Vaurion silmän alle maneesille, wish me luck!

Oletteko muut huomanneet kehitystä omassa tekemisessänne? :)