Miten meillä menee?

Pitkästä aikaa taas kuulumispostausta! Olen nyt tosi harvoin saanut kuvia,kun päivät senkun lyhenee ja pimeää tulee jo tosi aikaisin,itseasiassa olen vielä koulussa kun on jo tosi pimeää. Eikä kukaan hirveän vapaaehtoisesti tule pakkaseen kameran kanssa tönöttämään.

Viimeisimmät ratsastuskuvat taitavat olla lokakuun lopulta.

Kuitenkin mulle on koneelle kertynyt jo tässä ajassa ihan kiitettävä määrä kuvia musta ja Pontesta. 

Tässä eräs päivä pläräilin kuvia,mitä otettiin ensimmäisten parin viikon aikana,kun Ponte meille tuli ja vähän vertailin noihin uusimpiin kuviin.

Eilen tallilla katsoin heppaa pitkästä aikaa kunnolla,ja voi kyllä,se on saanut jo ihan kivasti massaa ja vähän lihastakin. Ratsastaessakin se rupeaa jo toimimaan ihan kivasti,paljon herkempi ja enemmän alla, ja jopa mun istunnassakin rupeaa huomaamaan jotain pientä kehitystä.

Ylempi kuva on Ville Vaurion valmennuksesta syyskuun puolesta välistä. Tuo valmennus oli ensimmäisiä kertoja kun menin Pontella pidemmillä jalustimilla,en tietenkään yhtä pitkillä kuin Lapilla,mutta pidemmillä. Ekoilla viikoilla nimittäin menin ihan järkyttävän lyhyillä jalustimilla... Ponten ravi oli alkuun ihan hirveä,en osannut edes keventää,joten turvauduin lyhkäsiin jalustimiin.

Kun on paljon ratsastustaukoa,isoliikkeinen hevonen ja lyhyet jalustimet,voittekin jo arvata mikä on lopputulos ja sen varmasti huomaa tuosta kuvastakin.

Mietin hetken kehtaanko julkaista tuota ylhäällä olevaa kuvaa.,. Laukka on ollut mulle aina hankala istua,varsinkin Lapin kanssa. Muistan kuitenkin tunnilla kuulleeni yhden jos toisenkin kerran lauseen "nojaa taakse". Siinä sitten hampaat irvessä hapuiltiin,että mitenkä päin pitäisi olla ja voiko tätä enempää muka taakse nojata. 

Lokakuun kuvat c) Krista

Nämä kuvat taas on sieltä lokakuun lopusta. En ehkä vieläkään niin ryhdikkäästi ja suorassa istu,mutta jotain on havaittavissa. Tuolloin Vaurion valmennuksessa en pystynyt istumaan alas satulaan paria metriä pidempään ilman järjetöntä pomppimista,mutta olen pikkuhiljaa vain istunut alas ja yrittänyt istua,pieniä pätkiä kerrallaan. Jalustimet ihan härskisti pidensin entisiin mittoihin,enkä ole lyhkäsillä mennyt,muutakun "hypätessä".

Tää on mun mielestä ehkä paras laukkakuva ikinä,juuri oikeaan aikaan otettu,hevosen osalta.:D

Vielä on paljon tekemistä oman ratsastuksen kanssa,mutta musta tuntuu hyvältä,että olen saanut "oman istunnan" melkeinpä takaisin ja hevonenkin on ruvennut liikkumaan hyvin. Kuitenkin Ponte on ollut meillä vasta reilu 2kk,missähän mahdetaan vuoden päästä olla? Ei kuitenkaan olla vaan väännetty koulua,vaan maastoiltu ja jumpattu puomejen kanssa,niin hevosenkin mieli pysyy virkeänä.

Oletteko muut huomanneet edes pientä kehitystä omassa tekemisessänne? Näkeekö kukaan muu eroa kuvien välillä?