Joulukalenteri luukku 8: Hevoset vaihtoon!

Niinkuin taisin jo aika monessakin edellisessä postauksessa mainita, että kuluneena viikonloppuna tehtiin Melkein mestari - blogin Vilman kanssa vähän yhteisiä juttuja.
Laitoin Vilmalle muistaakseni jo marraskuun alussa viestiä facessa ja tiedustelin kiinnostaisko tehdä jotain yhdessä kalenteria varten, mutta ei lyöty mitään lukkoon vielä.

Meidän Rouhialan vierailu tuli oikein hyvään saumaan, sillä saatiin tuossa viikonlopun aikana tosi kivasti materiaalia yhteen jos toiseenkin juttuun.  Vilman Myffi heppakin asui Rouhialassa, joten kerrankin kaikki meni kuin elokuvissa.

Päätimme toteuttaa yhden jos toisenkin blogissa vuosien varrella varmasti nähdyn videon, nimittäin vaihdettiin heppoja!
Vilma meni lauantaina mun jälkeen Pontella, joka oli jo jonkun verran rauhoittunut,mutta siitä huomasi kyllä vieläkin, et juosta tekis mieli ja kovaa.
Annoin Vilmalle jotain pieniä vinkkejä kuinkas tuota heppasta ajetaan, mutta kun koulussa ja töissä saa ohjata tarpeeksi, lue : en siis osannut kuvata ja puhua samaan aikaan, niin ei mun ohjeistaminen oikein onnistunut... Tai siinä ei ollut mitään ideaa.  :D

k

Alkuun toki Vilmallekkin oli varmasti shokki kun alle isketään omaa hevosta se melkein 30cm korkeampi norsunpoikanen, niin yhdellä jos toisellakin saattaa mennä sormi suuhun.
 Kuitenkin nopeasti alkoi oikeat nappulat löytyä ja meno alkoi näyttää oikein kivalta maastakäsin, saatoin ehkä vähän jopa saada mielihyvää katsellessani kun joku muu kuin minä hikoilee, höhö.
Ponte ei ole mikään helpoin mahdollinen ratsastaa, eikä tosiaankaan anna mitään ilmaiseksi.
Nöyrä ja kuuliainen se on, mutta ei todellakaan mikään automaatti.

Sunnuntaina oli mun vuoro mennä Vilman hevosella Myfillä, joka oli niin pieni Ponteen verrattunna ja mulle se menisi ihan ponista. Vilma hyppäsi pienen estertreenin ja kesytti mulle ponin valmiiksi.
En ole vieläkään päässyt yli mun "pelkään vieraita hevosia"- vaiheesta ja mua jännitti ihan helkkarin paljon. Tottakai heti oletin, että tuo pikkuheppa hajoaa mun alle tai lennättää mut maneesin katolle. (:DD?) Kävin kuitenkin tuhannen apinan raivolla tallissa survomassa saappaat jalkaan, jotka eivät meinanneet mennä, koska villasukat ja hipsin takaisin maneesiin könyämään ponin kyytiin.

Kaikki kuvat Myffistä c) Vilma. 

Selkään kiivettyäni jakkaralta (höhö) jännitys kuitenkin laukesi ja rentouduin itsekin, kun tajusin, ettei tää symppis kaveri mitään pahaa keksi.
Tykästyin tähän pieneen kamuun jo melkein ekoilla askelilla, vaikka aika shokkina pienemmät askeleet mulle tuli ja aika paljon liioittelin esim. kevennyksen kanssa.

Me oltiin niin nopeita, ettei kamerakaan saanu meitä kii!

Hetken siinä ihmeteltyäni kyllä tykkäsin kovasti Myffin liikkeistä, ne oli niin pehmeät ja varmaan ensimmäinen hevonen piiiitkään aikaan, jonka kyydissä mulla ei tullut selkä kipeäksi. Uhkasinkin jo, että varastan tuon heppasen ja aloitan mun kisauran Myffin kanssa. ;)

Ettei ihan pelkäksi selittämiseksi mene, niin kasasin videokoosteen näistä molemmista:

Kertokaahan mitä tykkäsitte tämän luukun sisällöstä? :) Jos joillain samantapaisia postauksia, niin saa linkata!