Joulukalenteri Luukku 7: Irtiotto arjesta

Niinkun oon varmasti vähän joka paikkaan valitellut, että mulla on ollut marras- ja joulukuun alku krooninen aikapula. Päivistä tosiaan vaan loppuu tunnit kesken, vaikka olisi enemmän kuin paljon kaikenmaailman tekemistä.
Parin kolmen viikon aikana olen päässyt ratsastamaan vain kerran viikkoon ja silloinkin vain nopeasti askellajit läpi tai jotain pientä käynti-ravi jumppaa. Onneksi meillä on tällä hetkellä vuokraaja, äiti täteilee Ponten kanssa ja Elina läpiratsastelee, eli hevonen kyllä pysyy säännöllisesti liikkeessä ja on mitä parhaimmassa hoidossa.

Tosiaan järjestyksenvalvoja koulutuksen lusittuani otin ja soitin Rouhialan maneesitallille ja tiedustelin olisko siellä tilaa. Tosiaan pakattiin heppa kyytiin ja pääsimme Rouhialaan kahdeksi päiväksi "kylään". Ponte oli siellä sen ajan täyshoidossa, ihana Elinakin pakkasi Pontelle puurot ja papanat mukaan, joten mistään muusta ei tarvinnut itse huolehtia, muutakun liikutuksesta. Äiti puhui kuinka hänkin miellellään maneesissa ratsastaisi, mutta antoi mun mennä kokonaan itse koko viikonlopun, joka oli tosi kivasti tehty, teki kyllä niin hyvää tuo reissu, että näillä jaksaa taas höyrytä eteenpäin.

"mikäs se sinä oot?" / Kaikki maneesikuvat c) Vilma H.

Lauantaina saavuimme Rouhialaan jo hyvissä ajoin aamupäivällä, tallilla meitä oli heti vastassa Vilma, jonka kanssa oltiin suunniteltu pieniä yhteisiä kuvioita. En kuitenkaan tässä postauksessa kerro, miträ saatiin Vilman kanssa aikaiseksi, sillä siitä on tulossa ihan erillistä videomateriaalia. ;)

venyy venyy, läps läps.

Pakko sanoa,että Ponte oli lauantaina ihan huippu ratsastaa! Elina oli juuri keskiviikkona sen läpiratsastanut ja sillä oli menty sen jälkeen vain palauttelevaa treeniä (eli kävelyä ja keventelyä). Olin ihan varma, että joku oli vaihtanut mun hevosen toiseen, tai sitten en vain ole säännöllisesti hetkeen käynyt tämän Touhon selässä, sillä se oli ihan erilainen- ja siis hyvällä tavalla erilainen!

Vieraalla paikalla voi olla osuutta asiaan, mutta Ponte jo alkukäynneistä lähtien meni itse eteen. Se ei kuitenkaan säpsynyt mitään, tai muuten ollut jännittynyt. Tykkään kyllä tosi paljon hevosista, jotka kulkee itse eteen. On Ponte kyllä muutenkin aika eteenpäinpyrkivä herättyään, mutta sitä saa alkuun aika paljon ratsastaa. 

En lähtenyt mitenkään kovin paljoa prässäilemään, vaan mentiin aika perusjuttuja. Alkuun tuntui, että herra Rautias vain halusi juosta ympäri maneesia ilman korvia ja melkein kuulin kuinka se huusi "WHEEEEE". Tehtiin jonkun verran siirtymiä ja taivuttelin paljon, muutamat pätkät otettiin harjoitusraviakin ja kokeiltiin vähän koota (siis sen verran mitä mun oma kunto kesti). Laukkaa Ponte kokosi ihan kivasti muutaman askeleen, mutta itse aina lössähdin siellä selässä.

Jalkani elää omaa elämää. :D 

Itse ratsastuksesta jäi tosi kiva mieli. Maneesiin tuli toinen ratsukko ja tottakai mulla katkesi heti ajatus ja keskittyminen herpaantui, mutta noihin asioihin on vain totuttava ja opeteltava menemään myös useamman ratsukon kanssa yhtä aikaa kentällä tai sitten maneesissa.

Halusin kuitenkin jakaa edes jotain pientä "maistiaisena" meidän kuluneesta viikonlopusta, sillä materiaalia on suhteellisen paljon.
Haluan kuitenkin edelleen olla ärsyttävä bloggaaja, joka ei paljasta mitään, vaan jätän teidät epätietoisuuteen.