Lapidar Ger 2 years together!

Hejssan!

Ajattelin nyt siis tehdä postauksen mun mussukasta,Lapista.

Lapidar tuli meille 6.1.2011. Olin silloin kavereiden kanssa keskustassa,kun äiti soittaa et on tuomassa uutta heppaa Mikkeliin. Äiti pysähtyi kopin kanssa matkakeskukselle,koska halusin nähä heti uuen tulokkaan.
Kun äiti avas traikun sivuoven,ekat sanat mitä suustani päästin tais olla : "minkä helvetin laaman sä oot meille ostanu?" Lapi oli niin karvanen,puoliks harjaton ja siltä puuttu karvaa sieltä täältä.:D

mua niin säälitti se,ja jätkä ehti heti ekana jo purra mua käestä:D

En siis silloin vielä ratsastellut Lapilla,koska en ollut viellä toipunut Disneyn lopetuksesta.

Kävin sitä lääppimässä ja hoitamassa sillontällön kuitenkin.

Jossainvaiheessa kuitenkin rupesin käymään tallilla enemmän,ja tykkäsin touhuta Lapsun kanssa maastakäsin kaikkee.

Äiti kuitenki tökkäs mut Lapin selkään,ja halusin välttämättä mennä ilman satulaa. Menin aina meidän edesmenneellä Disneyllä ilman satulaa pitkillä ohjilla "inkkarityyliin",koska en osannut paljookaa ratsastaa. Lapi oli tosi kiva,matkustelin vaan selässä kun se sunnuntaikäveli. Välillä olin kädet ilmassa,ja välillä keikuin miten sattuu,mutta ei se mitään välittänyt:D 

äiti käski mennä makuulle ja laittaa jalat se perseen päälle,mut mua nauratti liikaa.

Välissä ehti tapahtua paljon,tallipaikkakin vaihtui.

Mutta sitten äiti taas työnti miut selkään.

Tässä ratsastin Lapilla ekaa kertaa "kunnolla",vaikken mitään osannut.

Lapi oli kiva, ja halusin ratsastamaan useammin.

Mentiin taas vähän omalla tyylillä :D

Halusin ruveta ottamaan tunteja äitin vakkariopettajalta, ja siitä se sitten lähti! :)

Tykkäsin Lapista, koska se oli tosi eläväinen. Alussa se ei tykännyt yhtään harjaamisesta tai loimituksesta. Ja se on aina osannut "viihdyttää itseään" tavalla tai toisella. :D Lapi on ikuinen villivarsa! se ei ole ehkä maailman helpoin ratsastaa, mutta antaa anteeks paljon vaativan tason hevoseksi.

Tosi lyhyessä ajassa olen oppinut todella paljon, kiitos kuuluu parhaalle opetushevoselle ja hyvälle opettajalle! 

Tavoitteena on siis kilpailla mahd. paljon ja haluan päästä Lapin kanssa niin pitkälle, kun vaa pystytään. Varmaan mennään vaan seuratasolla helppoja luokkia, koska Lapi on jo vanha. :D

Ollaan me yksissä harjoituskilpailuissa käyty, ja ruusuke saatiin vastoinkäymisistä huolimatta

On surullista ajatella, että Lapistakin aika jättää vielä. Toista samanlaista ei varmasti ole missään. :) kun Lapi tuli meille, niin edellisessä kodissa kukaan sen tunteva ei uskonut, että Lapi on myyty "perhehevoseksi" :D yhtä persopnalliseen heppaan en ole ikinä törmännyt.

toivottavasti saamme nauttia tästä "viiden 

tähden kusipäästä" vielä monta vuotta:) toivon myös, että saan kokea vielä monia hyviä ja huonoja hetkiä Lapidarin kanssa! ♡

♥

-ronja