Jotain tapahtunut?

Mikään ei ole parempaa viihdettä, kun ihan ajan kanssa ruveta tonkimaan tietokoneelta vanhaa kuviamateriaalia. Jotenkin ratsastuksellista kehitystäkään ei huomaa itse, kun keikkuu kyydissä, mutta muut ihmiset maasta näkevät samantien. Me ei kuitenkaan olla peilien ympäröimänä tallilla, joten olen tosi onnellinen, että musta ja Pontesta on aika paljon kuvia ihan alusta asti, sillä menoa silloin voi verrata nykyiseen.

Havahduin eräs päivä, että mehän ollaan viimeisen kuukauden aikana menty ihan rytänällä eteenpäin (kyllä täältä pilvilinnoista vielä pudotaan kovaa ja korkealta, dont worry).
Ponteahan on läpiratsastettu syyskuusta saakka säännöllisesti, mutta minä itse en oo kovinkaan tavoitteellisesti ratsastanut ja treenannut.
Välillä on ollut hyviä päiviä ja välillä ei sitten ole paskan vertaa kiinnostanut mikään.
Nyt ollaan valmentauduttu tosi paljon, en muista milloin viimeeksi olisin oikeasti käynyt näin monessa valmennuksessa lyhyen ajan sisään, Lapidarin kanssa 2015 kesällä?

Olen koko syksyn keksinyt jotain ihme tekosyitä, miksi en kävisi tunneilla, ei ole mukamas ollut rahaa, vaikka kaikkeen turhaan on varaa työntää rahat, eikä ole ollut mukamas aikaa -, no onhan, ja Elinakin pystyy pitämään yksäriä tosi lyhyellä varoitusajalla.
Olen myös koko tämän ajan yrittänyt syyttää satulaa siitä, etten itse osaa ratsastaa.
Nyt meillä on hyvä ja sopiva satula, onhan siinä toki mun helpompi istua kun edellisessä ja kyllä se vaikuttaa hevoseenkin, mutta eihän mitään suurta harppausta eteen tullut satulan vaihdon johdosta.
Vika oli mun ratsastuksessa ja sitä pyritään nyt muuttamaan.

Ylläolevassa kollaasissa vasemmanpuoleinen on ensimmäisestä Ville Vaurion valmennuksesta syyskuulta ja oikeanpuoleinen viimeisimmästä kuukauden takaa.
Jännä,että tuolloin syksyllä oli tunne, että hevonen on liikkunut tosi hyvin ja itse ehkä istunut jotenkin siedettävästi, mutta nyt kun näitä katsoo, niin tekisi mieli vajota maan alle.
Ei tietenkään voi olettaa, että uuden hevosen kanssa rupeisi samantien rullaamaan ekojen viikkojen aikana, mutta aikalailla tuommoisella menolla mentiin valitettavan pitkään...

Tässä ylläolevassa kollaasissa vasemmanpuoleinen kuva on alkusyksystä, ihan ensimmäisiä kuvia, mitä saatiin meistä Ponten tulon jälkeen, oikeanpuoleinen kuva taas viime viikonlopun Elinan valkusta.
Elina on tosi paljon keskittynyt juurikin mun istuntaan, me mennään joka kerta pois mukavuusalueelta, itse treenaisin istuntaa mummoravissa pikkupätkiä kerrallaan, Elina laittaa mut ratsastamaan Pontea, sekä samalla istumaan, vaikka loppuisikin puhti, niin ei kevennetä. :D
Uskaltaako nyt sanoa, että ehkä ollaan menossa parempaan päin?
Huomenna mennään oppimaan lisää Ville Vaurion silmän alle maneesille, wish me luck!

Oletteko muut huomanneet kehitystä omassa tekemisessänne? :)

Uutta motivaatiota kouluvalkusta.

Kävin viime viikolla kahdesti koulutunnilla. Olin ennen näitä käynyt Villen valmennuksessa melkein kuukausi sitten ja äiti sponssasi mulle extepore puolikkaan tunnin Elinan silmän alla, kun päivittelin ääneen, kuinka pitäisi päästä useemmin tunneille.
Alkuviikon tunti meni flunssasta huolimatta aika kivasti, vaikka olinkin ihan hukassa, enkä ilmeisesti hallinnut omaa kehoa sitten ollenkaan.

Molemmilla puolikkailla tunneilla oli teemana ratsastaa Pontea suoraksi.
Ponte on siis tosiaan vino oikealle, eikä sen takia mikään helpoin hevonen ratsastaa, sekä paneuduttiin kunnolla mun istuntaan.

Lauantaina kävin postista noutamassa sen pitkään hehkuttamani uuden satulamme! Käytiin siis tuossa parisen viikkoa sitten Espoossa Hipposportilla hylkäämässä meidän vanha Amerigo sinne ja sovittamassa meille iahn uusi koulupenkki. Amerigo oli siis Lapidarin vanha satula, joka oli sille sopiva ja syksystä vähän katseltiin rupeisko se sopimaan Pontellekkin kunnolla, kun lihasta saa ja mentiin väliaika patenteilla, mutta eihän se sitten sopinutkaan, joten uusi penkki oli siis ihan must. Ratsastin kolmella eri satulalla ja niistä kolmesta oli helppo valita. Mulla on niin mahdottoman vänkyrä selkä, että tunnen heti, jos joku penkki ei vaan sovi. Kaikki sovittamamme satulat oli Pontelle passeleita, enää piti testata, mikä niistä sopis mulle parhaiten.
Amerigo ja Ponte ei ollut hyvä yhdistelmä, sillä mulla oli ihan mahdottomia selkäkipuja joka ratsastuksen jälkeen.
Mutta Espoosta meille tarttui mukaan Prestigen Roma Dressage , enkä voisi olla tyytyväisempi. Meillä oli pari viikkoa samainen lainapenkki, kunnes meidän satula tulee tehtaalta, ehkä sain kiksejä paketin avattuani ja ensimmäinen asia, minkä haistoi oli uuden nahan haju.

Anyways, lauantaina aloitin käymällä maastossa alkukäynnit, sekä otin tiellä (joka oli ihanan sula) hieman ravia pitkin ohjin ja reipasta laukkaa. Ponte oli ihan kivan pörhäkän tuntunen ja pinkoi menemään korvat tötteröllä. :D Käveltiin sitten takasin kentälle, ehdittiin hetki hengähtää ennen tositoimien alkamista.

Aloitettiin hommat käynnissä ja mentiin vähän neliön tapaista kuviota, jossa jouduin kääntämään ja suoristelemaan, sekä ratsastamaan Ponten rintakehää suoraksi. Muutaman kierroksen jälkeen tehtiin samaa harkkaravissa. Mulla oli taas kunnon työmaa istua persus penkissä ja yrittää olla puristamatta itseäni kiinni. Elina myös kiinnitti huomiota tosi paljon mun istuntaan, valuin itse kokoajan satulan kanssa oikealle. Ei ihan hirveän hyvä yhdistelmä se, että itsekin olen aika vino oikealle, sekä hevonen on oikealle vino... :D Joten aika-ajoin korjailin itseäni, sekä satulaa vasemmalle, vaikka musta tuntuikin, että istuisin tyyliin Ponten vasemmalla kyljellä, todellisuudessa istuin keskellä satulaa suorassa.

En osaa tarkalleen selittää, mitä mä siellä selässä tein, mutta ei helkkari, että ratsastin! Heppa liikkui ihan sika hyvin, sen kyllä tunsi omissakin lihaksissakin. Ekaa kertaa ikinä pystyin istumaan isommassakin ravissa melkein järkevästi.
Elina nimittäin tarkkaili mun jokaista liikettä selässä, korjasi välittömästi, jos sähläsin omiani.
Elina on siis syksystä asti läpiratsastanut Pontea ja suoristellut sitä, ei ole voinut kuin haaveilla sitä menoa katsellessa.

Laukkaa me ei tunnilla otettu ollenkaa, enkä pistänyt ollenkaan pahakseni, sillä olin jo niin hapoilla ja poikki, etten olisi varmaan saanut laukkaa edes nostettua.
Ponte ravasi kyllä niin hienosti, että en voi uskoa, että se liikkui mun itsenikin ratsastamana noin hyvin!
Nyt voisi jo sanoa, että motivaatio on ihan täysi 10, todellaki alan käymään nyt säännöllisesti!

Ootteko te muut saanut kevään tullen lisämotivaatiota jostain? :)