Pitkästä aikaa pomppuja.

Meillä on täällä jo jonkun aikaa ollut ihan sika hyviä kelejä! Vaikka välillä nyt onkin vettä ja räntää tullut.
Suunnittelin tälle viikonlopulle vähän hyppelemisiä ja kaveri Krista ilmoittikin sopivasti tulevansa Mikkeliin ja tallille testailemaan uutta kameralaitteistoa, me päästiin siis pitkästä aikaan kameran eteen!
Krista väsäs kentälle jumppasarjan, mutta oon ite niin arka ja kokematon esteillä vielä, että Krista kävi Pontella pomppimassa jumppista ennen mua.

Kun sitten itse hyppäsin puikkoihin alkoi se sama ainainen "en hyppääkkää mitää, ei uskallakkaa", mutta mentiin ensin puomeja ravissa ja Krista kasas pienen ristikon ja kauhistelin puomeja ennen ja jälkeen ristikon, vaikka ne oli vain hevosen hommaa helpottamassa. :D

Pakko myöntää, että ekalla kerralla käänsin hevosen juuri ennen estettä pois (tosi fiksua taas).
Kunnon nössö-marttyyri tyyliin päivittelin siinä hetken, että nonniin no nyt se ainakin kieltää ja kuollaan- settiä, mutta pienellä persiille potkimisella saatiin mut yrittämään uudestaan ja yli mentiin, kappas kun ei ollutkaan niin kamalaa!

Hypyt meni tosi kivasti, vaikka alkuun jännitin tosi paljon, hyvä että muistin edes hengittää. Mutta onneksi meillä oli Krista henkisenä tukena ja koutsina.
Pontekin katsoi itse paikat ja hyppäsi, minä vaan ohjasin ja istuin kyydissä, on hän niin kiltti!

Pitkästä aikaa hyppääminen oli oikeesti hauskaa! Kyllähän me pompittiin jotain yksittäistä estettä viimeeksi maneesilla, oli silloinkin kivaa, mutta nyt mulla oli vähän luottavaisempi olo, enkä tärissyt pelosta joka hypyn jälkeen.

Mulla ei ole ikinä ennen ollut mitään estekammoa (tai ylipäätään itsesuojeluvaistoa), muttä kesällä 2015 putosin Lapin kanssa hypätessä ja satutin jalkani tosi pahasti, josta seurasi pitkä sairasloma. 

Tuon äksidentin jälkeen en ole paljoa hypännyt, sekä Ponte on ollut meillä vasta niin "vähän" aikaa, että vasta nyt ollaan saatu jonkunnäköistä luottamusta rakennettua.

Kuitenkin hypyt meni hyvin ja mulle jäi kyllä tosi hyvä fiilis! Huomasin oikeasti, että kyllä se hevonen antaa kiinni esteen jälkeenkin, eikä jatka täyttä laukkaa mua kuskaten (niinkun "vanha" herra Lapidar aikoinaan). 

Ei mulle ihan puppua puhuttu, kun Pontea ostettiin, että se on just sopiva hevonen opetella hyppäämään, vaikka isojen luokkien konkari onkin. ;) 

Oon varmaan ennenkin hehkuttanut, mutta oon niin älyttömän onnellinen, että mun elämään on tullut tämmönen hevonen! 

Jotain tapahtunut?

Mikään ei ole parempaa viihdettä, kun ihan ajan kanssa ruveta tonkimaan tietokoneelta vanhaa kuviamateriaalia. Jotenkin ratsastuksellista kehitystäkään ei huomaa itse, kun keikkuu kyydissä, mutta muut ihmiset maasta näkevät samantien. Me ei kuitenkaan olla peilien ympäröimänä tallilla, joten olen tosi onnellinen, että musta ja Pontesta on aika paljon kuvia ihan alusta asti, sillä menoa silloin voi verrata nykyiseen.

Havahduin eräs päivä, että mehän ollaan viimeisen kuukauden aikana menty ihan rytänällä eteenpäin (kyllä täältä pilvilinnoista vielä pudotaan kovaa ja korkealta, dont worry).
Ponteahan on läpiratsastettu syyskuusta saakka säännöllisesti, mutta minä itse en oo kovinkaan tavoitteellisesti ratsastanut ja treenannut.
Välillä on ollut hyviä päiviä ja välillä ei sitten ole paskan vertaa kiinnostanut mikään.
Nyt ollaan valmentauduttu tosi paljon, en muista milloin viimeeksi olisin oikeasti käynyt näin monessa valmennuksessa lyhyen ajan sisään, Lapidarin kanssa 2015 kesällä?

Olen koko syksyn keksinyt jotain ihme tekosyitä, miksi en kävisi tunneilla, ei ole mukamas ollut rahaa, vaikka kaikkeen turhaan on varaa työntää rahat, eikä ole ollut mukamas aikaa -, no onhan, ja Elinakin pystyy pitämään yksäriä tosi lyhyellä varoitusajalla.
Olen myös koko tämän ajan yrittänyt syyttää satulaa siitä, etten itse osaa ratsastaa.
Nyt meillä on hyvä ja sopiva satula, onhan siinä toki mun helpompi istua kun edellisessä ja kyllä se vaikuttaa hevoseenkin, mutta eihän mitään suurta harppausta eteen tullut satulan vaihdon johdosta.
Vika oli mun ratsastuksessa ja sitä pyritään nyt muuttamaan.

Ylläolevassa kollaasissa vasemmanpuoleinen on ensimmäisestä Ville Vaurion valmennuksesta syyskuulta ja oikeanpuoleinen viimeisimmästä kuukauden takaa.
Jännä,että tuolloin syksyllä oli tunne, että hevonen on liikkunut tosi hyvin ja itse ehkä istunut jotenkin siedettävästi, mutta nyt kun näitä katsoo, niin tekisi mieli vajota maan alle.
Ei tietenkään voi olettaa, että uuden hevosen kanssa rupeisi samantien rullaamaan ekojen viikkojen aikana, mutta aikalailla tuommoisella menolla mentiin valitettavan pitkään...

Tässä ylläolevassa kollaasissa vasemmanpuoleinen kuva on alkusyksystä, ihan ensimmäisiä kuvia, mitä saatiin meistä Ponten tulon jälkeen, oikeanpuoleinen kuva taas viime viikonlopun Elinan valkusta.
Elina on tosi paljon keskittynyt juurikin mun istuntaan, me mennään joka kerta pois mukavuusalueelta, itse treenaisin istuntaa mummoravissa pikkupätkiä kerrallaan, Elina laittaa mut ratsastamaan Pontea, sekä samalla istumaan, vaikka loppuisikin puhti, niin ei kevennetä. :D
Uskaltaako nyt sanoa, että ehkä ollaan menossa parempaan päin?
Huomenna mennään oppimaan lisää Ville Vaurion silmän alle maneesille, wish me luck!

Oletteko muut huomanneet kehitystä omassa tekemisessänne? :)